Rakkain ystäväni nukkui pois 26.11.2008 klo. 9:57 sairasteluiden uuvuttamana.

”Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht´äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.

Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.

Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivonkin.

Nimesi sinun muistan,
mieleeni sen ikuistan.
Kuvasi sinun kehystän,
rakkaan hyvän ystävän.

Nyt syttyi taivaalle uusi tähti,
kun rakas koirani viimeiselle matkalle lähti.

Nyt olet tähti, nyt olet maa,
tuulessa saatamme koskettaa.

Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. Kotipihaan.
Mutta vain yhden kerran, yhden ainoan kerran sinä lähdit
ja minä jäin. Itkemään.

Nuku Santtu rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.”

866518.jpg