Niin se vaan taas kuukausi vaihtui. Elo- ja syyskuu menivät hujauksessa (kesästä puhumattakaan). Jospa tämä lokakuu menisi astetta paremmilla fiiliksillä kuin edelliset kuukaudet? Vastoinkäymiset ovat väsyttäneet ja kasvattaneet, mutta on nyt jo jonkun aikaa tuntunut, ette eikö mikään riitä? Mitä oon tehny väärin, kun milloin mikäkin asia menee huonosti?

Kuukauden alkuun tuli kuitenkin edes yksi positiivinen asia: Santun vointi alkaa menemään edes hitusen parempaan suuntaan. Nenä vinkuu edelleen etenkin öisin, mutta uusien lääkkeiden voimin on yöt menneet paremmin ja vaikuttaa siltä, että se mätä mitä viikko sitten näin syvällä nenäontelossa, olisi liikkumassa ulospäin. Vielä en kuitenkaan huokaise helpotuksesta, mutta olo on kuitenkin hitusen keveämpi.
Sairastelu ei Santussa näy mitenkään ulospäin. Ulkopuoliset tuskin huomaisivat Santussa mitään vaivaa... Iltaisin nenä alkaa enemmän vinkumaan ja luut maistuu uskomattoman hyvin, mikä kertoo selvästä turhautumisesta, kun lenkkeily on edelleenkin pannassa... Ja tosiaan, Santtu ei normaalisti luita syö kuin 2-4 kpl vuodessa ja nekin luut ovat kooltaan pieniä.

Eilen en tosiaan ennen töihin menoa käynyt salilla enkä myöskään lenkillä. Tänään sitten vapaapäivän kunniaksi jo hyvissä ajoin päivästä salille työntävien treeniä tekemään. Homma meni näin:

Wipii, olkapäät sietävät sittenkin hantteleilla penkkailua! Aikaisemmin on tasapenkki tuntunut olkapäissä kässäreillä tehtynä pahalta, nyt ei! Hyvin tuntuu rinnassa, kun liike on laaja!
Virtaa oli punttien heiluttelun jälkeen sen verran, että innostuin muutaman soutuintervallinkin vetämään..
Aikaa meni yhteensä 68 min. ja keskisyke oli about 66%.

Mutta nyt on aika lähteä Sampesterin kanssa ulos tassuttelemaan.. Jos se nyt malttaa lopettaa luun järsimisen ;)