Mistähän sitä taas kerran osaisi aloittaa? "Paremmat" uutiset ehkä kuitenkin ensin; treenit on tälläkin viikolla varsin heikossa jamassa.. Alkuviikosta alkaen vihoitellut lapa on yhä hieman jumiutuneen oloinen ja keskiviikon treeni ei auttanut asiaa yhtään, päinvastoin... Viikonlopun aikana ois kyllä kova tarkotus mennä salille, ainakin toivon niin kovin!

Astetta huonommat uutiset koskevat Santtua. Nenä on kyllä pysynyt kasassa, mutta epämääräinen niiskuttelu jatkuu edelleen ja viime yö oli varsin ikävä.. Aivan kuin ois palattu reilu kuukausi taaksepäin. Tällä kertaa varattiin aika toiselle eläinlääkärille, miula ei oo enää mitään mielenkiintoa viedä Santtua sinne missä tähän saakka oon sitä "hoidattanut". Liekkö nyt kyseessä jotain sydänpuolen juttuja? Ne sais ainakin korjattua lääkkeillä.. Nenän kautta ainakin vielä ilma kulkee, joten uskon ja toivon vahvasti ettei kasvain ole ainakaan vielä kasvanut kovin suuriin mittoihin.

Olo on TODELLA tyhjä, yksinäinen, pettynyt ja väsynyt. Töissä jaksaminen on aika hilkulla... Puhumattakaan harjoitteluun liittyvistä tehtävistä saatikka sitten kodin hoidosta. Tahtoisin vain nukkua ja mennä karkuun todellisuutta... Onneksi edes Jussi on jaksanu minua ja pitäny minuu kasassa..edes jollain tapaa... Iso kiitos siis hänelle!! Taas kerran...

Keskiviikon treenistä sen verran, että tein olka-ojentaja jumpan ja treenin kokosin vuorosarjoista vuoroin olkapäille vuoroin ojentajille. Muuten homma meni oikein hyvin, mutta jo lämmittelyissä oikea lavan seutu antoi merkkejä siitä, ettei kaikki ole vielä aivan kunnossa. Sisulla vaan eteenpäin...

Vielä ei voi sanoa, mitä viikonloppu tuo tullessaan.. Toivottavasti edes lepoa.. Sitä nimittäin tarvitaan!!